Meidokulttuurin kehitys Suomessa vuodesta 2009 vuoteen 2012

19.02.2012

Vuodesta 2009 ja Suomen ensimmäisistä kunnollisista meidokahviloista on kulunut aikaa kohta kolme vuotta, ja mikä on muuttunut? Valitettavasti ei oikein mikään.

Meidokahviloita on edelleen samoissa paikoissa: Desuconeissa ja Kitaconeissa. Kummatkin ovat oikeasti merkittävissä asioissa suunnilleen samassa tilanteessa kuin kolme vuotta sitten, kun tapahtumat järjestivät ensimmäiset kahvilansa. Kaikki kaupalliset ideat meidokahviloista on haudattu vähin äänin. Ainoa toivo kaupallisesta meidotoiminnasta on koko animekansan lempikahvila Manga Café, jonka voisi ehkä suostutella järjestämään meidoteemaisen viikon tai viikonlopun isompiin tiloihin asettauduttuaan.

Kitaconista tosin ei ole vieläkään henkilökohtaisia kokemuksia, kun on se Kemi nyt vaan melkoisen kaukana. Kukaan muu kuin vapautusrintama ei tunnu kirjoittavan mitään muuta kuin ”söpöt meidot ja ihan jees” -tyylisiä kommentteja meidokahviloista, mutta tälläisten lyhyiden rivien välistä on jäänyt se vaikutelma, että samalla konseptilla mennään kuin 2009. Olisi kiva kuulla kahvilassa asioineilta kertomuksia siitä, mikä tilanne pohjoisen perukoilla oikeasti on.

Desuconeissa sen sijaan tarkastuskäyntejä on tehty kahvilan jokaiseen inkarnaatioon. Vuodesta 2009 vuoteen 2010 tapahtui muutos, kun Sibeliustalon ravintola palasi yhdestä ohjelmasaleista takaisin omiin tiloihinsa. Tämä helpotti kahvilan tilanpuutetta. Samalla hinnat pomppasivat oikeiden kahviloiden hintatasolle. Vuosi 2011 toi tullessaan erikseen rajatun tilan meidokahvilalle, varaten ison osan kahvilasta noutoasiakkaille ja ruokailijoille. Frostbitessä tilojen erottelu jopa näkyi kahvilassa, eikä jäänyt arvausten varaan.

Kun otetaan vielä huomioon, että joka vuosi on myös vaihdettu meidoasut ja osa meidoista, saadaankin varsin kattava lista tehdyistä uudistuksista. Yksikään uudistuksista ei liity kahvilan meido-osuuteen, vaan lähinnä siihen kahvilaan. Kun nyt lukee kesän 2009 kahvilasta kirjoitettua arvostelua, tuntuu kuin monessa asiassa oltaisiin lähinnä taannuttu.

Valokuvat: Mika Valtonen, tuntematon, Veera Kontiokari, Eetu Lampsijärvi

Asut sentään ovat uudistuneet vuosien varrella

Silloin edes yritettiin, vaikkei aina muistettu, osattu tai kehdattu. Sittemmin kaikki muu kuin tarjoilijoiden vakiotyöt on jäänyt lähinnä yksittäisten meidojen kulloisenkin fiiliksen varaan. Onko kahvilan järjestäminen oikeaksi meidokahvilaksi osoittautunut liian vaikeaksi, puuttuuko motivaatiota viedä asiat loppuun asti, vai pelätäänkö liikaa yleisön reaktioita?

Vapautusrintama on kyllä nauttinut jokaisesta kahvilakäynnistään. Meidot ovat olleet söpöjä ja palvelu sinänsä hyvää. Aina on silti jäänyt sellainen olo, että jotain on jäänyt puuttumaan.

Desuconin pitäisi päättää selkeämmin, mitä se kahvilaltaan haluaa ja keille kahvilaa tehdään. Jos meidokahvilasta yrittää tehdä sellaista, että siellä viihtyy ihan joka ikinen, ja asiakkaiden ei tarvitse missään nimessä opetella mitään uutta kahvilassa viihtyäkseen, tulee lopputuloksesta takuuvarmasti vesitetty fiilis. Kohderyhmän rajaaminen voi olla paras tapa kahvilan kehittämiseen.

Mainokset

Café Ichigo – kourallinen söpöyksiä

15.06.2009

Desuconissa oltiin, ja olihan se kertakaikkiaan mainio tapahtuma: hyvää ohjelmaa ja rentoa meininkiä. Desuconista on kuitenkin kirjoitettu jo tarpeeksi muualla. Täällä keskitymme olennaiseen, eli Desuconin maid-kahvilaan Café Ichigoon.

Suoritimme ”mansikkapaikalle” kaksi tarkastuskäyntiä, toisen lauantaina pahaan ruuhka-aikaan ja toisen sunnuntaina, kun jonoa ei ollut enää juuri lainkaan. Lauantaina kahvilaan vei kaksi jonoa, toinen pöytään istujille tarkoitettu ja toinen kahvilasta särvintä noutamaan tulleille. Paikalla oli järjestyksenvalvoja opastamassa meidät oikeaan jonoon. Jonossa vierähtikin sitten tovi, mutta mitä tahansahan sitä kestää saadakseen kokea maid-kahvilan ihanuuden!

Loppujen lopuksi pääsimme jonon kärkeen, eikä aikaakaan kun meido tulikin jo meitä hakemaan. Sydämemme sulivat silkasta ihastuksesta, kun tuo mustavalkoiseen maid-mekkoon pukeutunut sulostus saapui luoksemme ja toivotti meidät tervetulleiksi. Yritimme parhaamme pitää päämme kylminä ja kriittisyyden mielessä, mutta tämä osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi. Testiryhmän kollektiiviseen muistiin jäi nimittäin tyhjiä aukkoja käynneistä. Pätkiä, joista kukaan ei muista, mitä silloin tapahtui. Syytämme tästä meidojen söpöyttä, joka hetkittäin lamaannutti kaikki testiryhmän aistit puhtaalla ihanuudellaan.

Täytimme jo kuuluisaksi tulleen lomakkeen Desuconissakin

Täytimme jo kuuluisaksi tulleen lomakkeen Desuconissakin

Desuconin jälkeen käytyjen pitkien keskustelujen pohjalta päädyimme  tämännäköiseen arvostelulomakkeeseen. Seuraavaksi perustelemme arvosanat kohta kohdalta:

Tervehtiminen:

Meitä tervehdittiin sanoilla ”Tervetuloa Café Ichigoon!” Meitä palvelleet meidot hymyilivät kivasti, ja meille tuli tervetullut olo. Pieni miinus täytyy kuitenkin tähän kohtaan antaa: kumarrus oli turhan hätäinen molemmilla käynneillä. Hätäinen kumarrus rikkoi hiukan tunnelmaa, antaen alusta alkaen kiireisen vaikutelman.

Toisaalta hätäisen kumarruksen pystyi tulkitsemaan johtuvan ujoudesta ja tottumattomuudesta. Mikä lisäsi meitä vastaanottaneiden meidojen söpöysauraan vasta-alkaneisuuden vihreää sävyä, korostaen meidojen söpöyttä entisestään. Oliko hätäisät kumarrukset sitten hyvä vai huono asia? Mene ja tiedä.

Ruokalista:

Ruokalista tuli ripeästi, toisella kerralla meidolla oli se suoraan mukana, toisella kerralla meido haki sen välittömästi näytettyään paikkamme. Niin, nimenomaan ”sen”. Saimme nimittäin molemmilla kerroilla vain yhden ruokalistan, joka teki tilauksista päättämisen hankalaksi samaa listaa kädestä toiseen kierrätettäessä.

Tilauksen ottaminen:

Molemmilla kerroilla meido kirjoitti tilauksen sutjakasti muistiin, mutta vain toisella kerroista tilaus varmistettiin toistamalla. Ei mene edes kiireen piikkiin, sillä tilaus toistettiin lauantaina kiireisenä aikana, mutta ei enää sunnuntaina. Hassua.

Tarjoilu:

Tarjoilu oli sinänsä hyvää, mutta ei kovin meidomaista. Jokainen ryhmästämme sai kyllä juomansa nenänsä alle asetettuna, mutta mitään varoitusta asiasta ei annettu. Meidot vain hyökkäsivät takaa päin kimppuun. (Suddenly, maids from behind?) Muilta kohdin tarjoilu oli mukavan kiireetöntä vaikka ympärillä olikin melkoinen hulabaloo käynnissä. Tarjoiltuaan meido toivotti ainakin toisella kertaa ”Hyvää ruokahalua!”, mikä oli testiryhmämme mielestä turhan kliininen toivotus maid-kahvilaan.

Esillepanon söpöys:

Esillepano oli melko mitäänsanomaton. Tee ja kahvi tarjoiltiin värillisissä mukeissa, jotka tuotiin pöytään ilman asettia. Limut tarjoiltiin korkeajalkaisissa viinilaseissa, mikä oli vähän outo ratkaisu. Leivokset näyttivät ihan leivoksilta, niin hyvässä kuin pahassakin.

Viimeistelypalvelu:

Ainoa tätä laatua löytynyt palvelu oli limun kaataminen lasiin pöydässä. Teen joutui itse tekemään pöydässä teepussista, kahviin sai itse sotkea maidot ja jopa sandwich tuli pöytään avaamattomassa muovipaketissa. Jälkimmäinen oli jo suorastaan heikko esitys ja toi jostain syystä mieleen Esson baarin.

Maksaminen:

Laskua sai lauantaina odottaa hyvän tovin, mistä varmaan saa syyttää nouto-asiakkaita. Meidot kun näyttivät jonottavan kaikki samalle kassalle, missä noutajiakin rahastettiin. Sunnuntain käynnillä lasku tuli kuitenkin nopeasti.

Lähteminen:

Poissaattamista ei ollut, ja jäähyväisetkin olivat epämääräiset. Tämän ymmärsi lauantaina, kun hoppua riitti, mutta ei enää sunnuntaina, kun meidoilla ei näyttänyt kovin paljoa kiirettä pitävän. Sääli, sillä poissaattaminen olisi antanut vahvan lopetuksen kahvilakäynnille ja lisännyt sen arvoa tapahtumana ja elämyksenä. Nyt yleisvaikutelma oli tuotepainotteinen: annettiin enemmän arvoa sille, että asiakas saa sumppinsa kuin sille, että asiakas saisi elämyksen.

Muita huomioita:

Kahvila onnistui päätehtävässää, eli rentouttamaan conihälinän keskellä. Mikä on jo itsessään loistava suoritus. Varsinkin, kun kahvilassa oli jatkuva trafiikki: nouto-asiakkaita ja jopa kärryjä matkalla täyttämään vesitankkeja. Tähän tietenkin vaikuttaa ihan jo sekin, että pääsi istumaan paikoilleen juotavan ja pienen syötävän äärelle, mutta hyvällä palvelulla oli siihen luonnollisesti iso vaikutus.

Olimme hieman pettyneitä, kun meitä ei kertaakaan herroiteltu, tai kutsuttu millään muillakaan kohteliailla nimikkeillä. Oliko tämä kahvilan valittu linja vai olimmeko niin kasvottomia asiakkaita, ettei edes sopivaa nimikettä tullut meidoille mieleen?

Kahvilassa oli hyvin edustettuina erilaiset maid-hahmojen arkkityypit. Oli tsunderea, meganekkoa, meganekko-tsunderea, lolia, trappia, reipasta ja vaikka mitä muuta. Harmiksi meidoaan ei juurikaan päässyt itse valitsemaan. Olisi ollut mukava päästä testaamaan mahdollisimman montaa erilaista.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että Desuconin Café Ichigo oli erinomainen täyden palvelun kahvila. Maid-puoli jäi kahvilassa pelkkien asujen varaan, mutta silti sydämeen jäi kaipuu päästä takaisin söpöjen meidojen palveltavaksi. Ja onko millään muulla oikeastaan merkitystäkään?

Söpöys pelastaa.

Kuulumisia Kitaconista

28.05.2009

Kuten kommentteja seuraavat lukijamme jo tietävätkin, Kitaconin ilmeisesti nimettömän kahvilan järjestäjät olivat kiinnostuneita kahvilansa onnistumisesta, ja käyttivät Meidojen Vapautusrintaman lomaketta tyytyväisyyden mittaamiseen. Lomakkeemme ei ole ehkä ihan siihen suunniteltu: palautelomakkeessa saisi olla myös avoimia kysymyksiä ja tilaa asiakkaiden oman äänen kuulemiselle. Olemme kuitenkin otettuja saamastamme arvostuksesta asiassa!

Sitten jotain, mitä ette ehkä tienneet vielä:  Kita Cafén järjestäjät keräsivät täytetyt lomakkeet kahvilassa ja tekivät tuloksista Excel-taulukon. Meidojen Vapautusrintama sai kuvan tästä taulukosta, josta selviää myös keskiarvot per arvosana ja yhteensä. Lomakkeita oli palautettu 93 kpl ja Kita Café oli saanut varsin hyvät arvostelut:

  • 1. Tervehtiminen & pöytäänsaatto: 4,46
  • 2. Ruokalista & odotussanat: 4,39
  • 3. Tilauksen otto: 4,16
  • 4. Tarjoilu: 4,41
  • 5. Esillepanon söpöys: 4,24
  • 6. Viimeistelypalvelu: 3,91
  • 7. Maksaminen: 4,43
  • 8. Lähteminen: 4,28

Ilmeisesti conissakävijät olivat siis pitäneet kahvilasta. Hyviä arvosanoja tosin selittää osin kahvila-asiakkaiden keski-ikä, joka kuuleman mukaan oli sangen matala. Nuoret kävijät tunnetusti antavat hyvin polarisoituneita arvosteluja, ja conihumussa arvosanat polarisoituvat erityisesti sinne  korkeampaan päähän. Lisäksi, kun Suomessa ei ole mitään, mihin maid-kahvilakäyntiä verrata, niin kaikki vähänkin tavallista kahvilaa parempi palvelu tuntuu loistavalta. Tämän takia Meidojen Vapautusrintamalle satunnaisten kävijöiden arvosanat eivät kerro juuri mitään.

Toinen mahdollinen selitys korkeille arvosanoille on myötätuntotekijä. Tunnetustihan meidot ovat naiseuden söpöin ilmentymä. Näille söpöille olioille haluaa olla kiltti. Kiltteys näkyy helposti niin, että arviota kirjoittaessa virheet unohdetaan ja keskitytään vain positiivisiin puoliin, jolloin arvosana nousee objektiivista arvostelua korkeammaksi. Uskon, että tämä on vaikuttanut ainakin skene-julkkis Janne Kempin arvosteluun: kaikesta täydet pisteet, paitsi esillepanosta ja pöytäänsaattamisesta Kempin käveltyä pöytään omin avuin.

Jos korkeiden pisteiden takana on söpöyden aiheuttamaa myötätuntoa, se on myös hyvä merkki. Se nimittäin tarkoittaa, että maid-kahvilan illuusio on tavoittanut asiakkaan. Meido ei ole hänelle enää pelkkä kahvinkantaja, vaan jotakin paljon henkilökohtaisempaa. Jotain, jonka haluaa pysyvän iloisena ja onnellisena myös kahvilassa vietetyn ajan jälkeen. Ja maid-kahvilassahan kaikki muu on vain hienosäätöä.

On siis mahdollista, että Kitaconin kahvila oli todella hyvä. Meidojen Vapautusrintamaa harmittaa suunnattomasti, ettei saanut edustajaansa paikalle kokemaan kahvilaa. Varsinkin, kun kyseessä näyttää olevan ensimmäinen onnistunut maid-kahvila Suomessa. Olisimme kiinnostuneita haastattelemaan jotakin kahvilassa käynyttä. Jos Sinä, arvoisa lukija, olit Kitaconin maid-kahvilassa, ota yhteyttä: meidojenvapautusrintama@gmail.com

Kuvaaja: Miika Ojamo

Kuvaaja: Miika Ojamo

Meidojen puvut näyttivät noudattavan klassista peruslinjaa ilman turhia krumeluureja. Tosin eipä mitään erityisen kiinnostavaakaan puvuista löydy. Puvut sopisivat hyvin Venäjän kouluihin valmistujaispäiväksi. Ja ovatko nuo kissankorvat tuolla toisella meidolla? Turhaa ernujenmielistelyä tuollainen.

Kitaconin kahvilan haastaja, Desuconin Café Ichigo, vetää ennakkotietojen perusteella puvuissa pidemmän korren: http://www.youtube.com/watch?v=RWPC-3rncwk

Tuosta puvusta löytyy jo näyttävyyttä ja jopa ilmavuutta! Tyylikäs mekko yhdistettynä kauniisti laskostuneeseen, myös selän taakse ulottuvaan esiliinaan ja unelmaiseen pitsireunaiseen alushameeseen luo kauniin kolmikerroksisen vaikutelman, jossa silmä lepää pidemmänkin aikaa. Tuo kaulassa roikkuva rusetti/mikälie näyttää tuossa videossa vähän hassulta, mutta emme tuomitse ennen kuin itse näemme!

Meidojen Vapautusrintaman saamien tietojen mukaan noita pukuja on tilattu jokaiselle meidolle mittojen mukaan ja vaihtelevin hihojen sekä hameen pituuksin. Odotamme jännityksellä, miltä tuo maid-asu näyttää pitkillä hihoilla ja hameella.

Lopuksi vielä Kempin viesti Vapautusrintamalle: kemppi Luulemme kuitenkin, ettei ”Kemppi-setäkään” haluaisi nähdä Vapautusrintamaa essut päällä ;-)

Tulevia con-kahviloita

21.05.2009

Suomen maid-skenessä on tapahtumassa jotain erikois-jännää lähiviikkoina, kun sekä Kitaconissa että Desuconissa pidetään maid-kahvilat! Lähetimme jo jokin aika sitten kummankin kahvilan vastuuhenkilöille saman kysymyslistan liittyen kahviloiden toteutukseen. Pidimme saamistanne vastauksista ja olemme varovaisen toiveikkaita saamaan edes jossain määrin onnistuneen maid-kahvilan Suomeenkin! Vaikka sitten vain pariksi päiväksi.

Kumpikaan tosin ei ole puhtaasti maid-kahvila. Kitaconissa on meidojen ohella hosteja, Desuconissa butlereita. Ihan ymmärrettävää ottaen huomioon con-kävijöiden demografian. Meidojen Vapautusrintamalle meidojen/tarjoilijoiden sukupuolella ei ole niin merkitystä, kunhan palvelutaso säilyy samana.

Kumpikin kahvila tuntuu ottavan meidojen koulutuksen vakavissaan. Kitacon painottaa fyysisesti samassa tilassa tapahtuvaa harjoittelua, kun Desucon luottaa tapojensa mukaan enemmän netin voimaan. Meidojen Vapautusrintaman silmissä kahviloiden onnistumiseen kiteytyy julkinen keskustelu Desuconin hajautetusta coninjärjestämisestä. Parempi coninjärjestämistapa voittakoot!

Kumpikin kahvila painottaa yksinkertaista linjaa: ei lisäpelejä tai muuta härpäkettä vaan hyvää peruspalvelua. Ainoa suurempi ero löytyy kahviloiden suhtautumisessa valokuvaamiseen. Kitaconiin on suunniteltu erillistä valokuvausnurkkaa, jossa voi otattaa itsestään kuvan meidon kanssa istuen hienossa tuolissa, ja muutenkin kuvaaminen on sallittua. Desuconin kahvilassa taas valokuvaus on kokonaan kielletty.

Kitacon pidetään Kemissa tulevana viikonloppuna 23. -24.5. osana Kemin sarjakuvapäiviä. Maid-kahvila valtaa kulttuurikeskuksen kahvila Iiriksestä kolmasosan.

Desucon pidetään Lahdessa 6.-7.6.  Maid-kahvila valtaa kokonaan Sibeliustalon kahvilan, ja on ainoa paikan päältä löytyvä ruuan ja vedestä poikkeavan juoman lähde.

Arvostelulomake Jos maid-kahvilassa käyntiin haluaa enemmän syvyyttä, voi harrastaa niiden arvioimista. Arvioinnin pohjana voiäyttää esimerkiksi Meidojen Vapautusrintaman (Tsukiconin jälkeen nollakorjattua) arvostelulomaketta: Arvostelulomake

Sitten huonoja uutisia: Meidojen Vapautusrintama ei näillä näkymin saa edustajaa Kemiin kahvilatarkistukselle. Esteeksi nousevat työ- ja henkilökohtaiset kiireet yhdistettynä Kemin kaukaiseen sijaintiin. Olemme kuitenkin erittäin kiinnostuneita käyntiraporteista paikan päältä. Niitä voi lähettää meille osoitteeseen meidojenvapautusrintama@gmail.com tai kirjoittaa vaikka blogin kommentiksi.

Muutto

28.03.2009

Lukuisien yleisöstä tulleiden toiveiden johdosta Meidojen Vapautusrintama on päättänyt siirtää bloginsa pois japanilaiselta blogialustalta lukijoille tutumpaan ympäristöön.

…Tai niin haluttaisiin sanoa, mutta todellisuudessa ameblo oli vaan ihan liian hankala. Kun saa joka ikisen postauksen kanssa tapella hyvän aikaa saadakseen yksinkertaiset rivinvälit toimimaan, sitä alkaa väistämättä miettiä koko homman järkevyyttä.

Ameblosta saatiin siirrettyä kaikki kirjoitukset uuteen ympäristöön, mutta kommentteja valitettavasti ei.

Jatkossa blogin löytää osoitteesta https://maidlib.wordpress.com

Maid-puvun merkitys

28.02.2009

Maid-asun merkitystä asiakkaalle yleensä liioitellaan. Maid-kahvilassa vallitsee illuusio, ei fantasia. Illuusio henkilökohtaisesta palvelusta ei vaadi mitään tiettyä vaatetta, vaan se onnistuu vähän missä tahansa vaatteissa, kunhan ne on muuten nätit. Esimerkiksi vähän mikä tahansa univormu käy. On nähty maid-kahvilan tapaan toimivia paikkoja, joissa tarjoilijoina on nunnia, hoitsuja, lentoemäntiä, animehahmoja tai famiresu-ravintolan tarjoilijoita. (Mitenhän tätä jälkimmäistä oikein markkinoidaan: ”tarjoilija-kahvila”?)

Maid-puvut maid-kahvilassa eivät siis olekaan ihan niin itsestäänselviä kuin mitä aluksi luulisi. Mutta joku selityshän sille on oltava, miksi niin monet kahvilat ovat nimenomaan maid-kahviloita. Brändääntyminen vaikuttaa asiaan: maid-kahviloilla on maine hyvän palvelun kahviloina, joten asiakkaat tietävät mitä niistä odottaa. Mutta jo ennen maid-kahviloita oli cosplay-kahviloita, joissa oli lähes sama palvelutaso, eikä niistä tullut ikinä samanlaista ilmiötä.

Jotta vastaus selviäisi, pitää asiaa ajatella muualtakin kuin asiakkaan näkökulmasta. Nimittäin, maid-puku ei ehkä olekaan niin tärkeä asiakkaalle kuin mitä se on tarjoilijalle. Hyviä tarjoilijoitahan on tunnetusti vaikea löytää. Harvalla ihmisellä on luonnostaan niin kova miellyttämisenhalu, että luonnostaan jaksaa hymyillä koko päivän asiakkaille. Maid-kahviloilla on tähän salainen ase: roolileikki.

Rooliin asettautuminen ei ole pakollista meidolle, mutta se auttaa huomattavasti. Pukeutumalla maid-pukuun tarjoilija valmistaa itseään roolia varten. Puku auttaa häntä siirtymään pois arkiminästään ja astumaan ehdottomasti herraansa tottelevan palvelijan rooliin. Roolissa häntä ei kyllästytä eikä väsytä, sillä eihän tällaiset asiat kuulu täydellisen palvelijan olemukseen. Niiden sijaan hän on aina iloinen ja energinen.

Maid-puku on siis oleellinen paitsi asiakkaiden viihtymisen, kuin myös tarjoilijoiden kestämisen kannalta.

Tracon

15.02.2009

Tracon oli ja meni. Meidojen Vapautusrintaman kannalta kiinnostavinta tapahtumassa oli Desuconin huone. Olivat nimittäin luvanneet tarjota ”hieman esimakua tulevista maid-asuista”.

Huoneessa olikin sitten yksi meido istumassa pöydän takana lipunmyynnin vieressä. Siinä istua kökötti. Kökötti vain istuen, ilman mitään palveluhalua. Palvelut kaikki poissa olivat, poissa kuin natsien valta. Natsit vallassa Desuconissa ovat. Desuconin natsit istuvat pöydässä meidojen kanssa. Siellä piirtelevät hakaristejä meidojen alastomiin vartaloihin. Ei! Ei alastomiin vartaloihin JUMALAUTA!! Kasvoihin! Kasvoihin piirtelevät hakaristejä, pilaavat meidojen kauneuden…

…lääkkeet…

Puvusta voisi sanoa: muuten ihan kiva, mutta mitä ihmeen marjoja siinä oli? Jotain mansikoita, koska Café Ichigo? Mauttomuuden kruunasi selkäpuolelle kiinnitetty, koko selän peittävä Desucon-juliste. Onko meidot nyt sitten mainostelineitä? Immersion se ainakin rikkoi täydellisesti.

Traconin esityksen perusteella Desuconin maid-kahvilaa kohtaan tunnettu varovainen optimismi alkaa kääntyä kyynisyydeksi: sitä samaa huttua sieltä on odotettavissa kuin aikasemmistakin.

Ippain kahvilasta Café Nakama

21.12.2008

(INTERNET)Ippain nimikilpailun, jossa haettiin nimeä maid-kahvilalle, on voittanut ”Café Nakama”. Voittanut ehdotus on jo hyväksytetty Kaupparekisterillä, joten se tullee Ippain tulevan kahvilan nimeksi. Kahvilalle ei kuitenkaan ole löydetty vielä sopivia tiloja, joten sen aukeamisen ajankohdasta ei ole mitään tietoa.

Valittua nimeä esitti ”Tiina Helsingistä”. Palkinnoksi hän saa 25€ lahjakortin Ippaihin sekä ilmaiset teet Café Nakamassa koko sen olemassaolon ajan.

Asiantuntijapiireissä valittu nimi on otettu vastaan tyynesti. ”Se oli loppukierrokselle valituista ehdotuksista vähiten huono”, Meidojen vapautusrintaman edustaja kommentoi. ”Kun loppukierrokselle valitut nimet julkaistiin, oltiin jo epätoivoisia. Valittu nimi on kuitenkin sellainen, joka ei aiheuta silmitöntä raivoa aina kun sen näkee.”

Nakama on japania ja tarkoittaa toveria, kollegaa, kumppania tai näiden muodostamaa piiriä. Yleinen nakama-piirien ominaisuus on, että ne eivät ole täysin avoimia, vaan niihin pitää liittyä saavuttamalla muun piirin luottamus ja kunnioitus. Esimerkkejä nakama-piireistä voisivat olla paikallisen animeyhdistykset aktiivit, curling-joukkue tai One Piecen piraattiryhmät.

Café on ranskaa ja tarkoittaa kahvia tai kahvilaa.

”On esitetty pelkoja, että valittu nimi näkyy tulevassa kahvilassa sulkeutuneena henkenä, jossa satunnaista asiakasta ei palvella yhtä laadukkaasti kuin vakiokävijöitä”, Meidojen vapautusrintaman edustaja kertoo. ”Nimi on myös nähty merkkinä kahvilan suuntaamisesta yksinomaan Japani-faneille. Fanien välisen ystävällisen ilmapiirin johdosta kaikkien Suomen japani-fanien voidaan katsoa muodostavan yksi jättimäinen nakama-piiri, jolle kahvilaa sitten markkinoitaisiin.”

Asiantuntijat kuitenkin uskovat, että Ippailla ei ole tiedetty valitun nimen hienovaraisia nyansseja, vaan tulkittu sen tarkoittavan alkuperäisen ehdotuksen selityksenä ollutta ”ystävää”. Meidojen vapautusrintaman edustaja on samaa mieltä: ”Ei ne siellä japania osaa. Eivätkä ole aikaisemminkaan jaksaneet ottaa asioista selvää. Yleisestikin heidän ymmärryksensä Japanin pop-kulttuuriin liittyvissä asioissa tuntuu olevan samaa tasoa toista vuotta näitä asioita harrastaneen teinin kanssa.”

Monet asiantuntijat myöntävät kuitenkin olevansa kateellisia voittajaehdotuksen tehneelle ”Tiinalle Helsingistä”. ”Olisin minäkin tehnyt ehdotuksia, jos alkuperäisessä kilpailuilmoituksessa olisi mainittu ilmaiset teet”, Meidojen vapautusrintaman edustaja toteaa.

Ippain edustajaa ei viikonlopun takia tavoitettu kommentteja varten, eikä oikeastaan olisi kiinnostanutkaan.

Yleisiä väitteitä maid-kahviloista, osa 1

06.12.2008

Maid-kahviloista esitetään aina välillä väitteitä, joiden perustelut jäävät vajavaisiksi. (moi kuvalauta)

Koska Meidojen Vapautusrintama tuntee vastuunsa suomalaisesta maid-keskustelun tasosta, tarjoamme tässä omia näkemyksiämme joistakin yleisimmistä väitteistä. Kommenttien esittäminen ja keskustelun jatkaminen on sallittua, ellei peräti toivottavaa.

”Maid-kahvilan pyörittäminen ei tule ikinä onnistumaan Suomessa, koska täällä ei osata palvella.”

Kieltämättä, onnistuneen kahvilan aikaansaaminen on olemattoman palvelukulttuurin Suomessa huomattavasti hankalampaa kuin esim. Jenkeissä, jossa asiakkaan hyvä kohtelu kuuluu oleellisena osana mitä tahansa palvelutilannetta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa mitenkään olla hyvää maid-kahvilaa. Niinkuin kaikkien vastaavien kansallisten yleistyksien kanssa, ne eivät sido ketään yksilötasolla. Suomestakin löytyy henkilöitä, jotka oikeasti haluavat palvella asiakkaita.

Tsukiconin fail-cafén harvoja positiivisia puolia oli tarjoilijoiden palveluhalukkuus. Tältä osin fail-café jopa herätti toivoa paremmasta huomisesta. Meidojen palveluhalukkuus ei kuitenkaan realisoitunut hyväksi palveluksi. Vaikutti siltä, että kukaan ei ollut opettanut heille, miten meidojen kuuluisi toimia. Tai näyttänyt esimerkkiä. Tai edes kertonut, mitä hyvä palvelu tarkoittaa.

Kukaan ei ole hyvä asiakaspalvelija syntyessään, ja Suomessa sellaiseksi on vaikea tulla luonnollisesti muita matkimalla, kannustavien esimerkkien puuttuessa lähes tyystin. Kuitenkin, jos halua löytyy, sellaiseksi on mahdollista oppia: yksi taito muiden joukossa. Sopivalla työntekijöiden valinnalla ja hyvällä koulutuksella jopa suomalaiseen kahvilaan on mahdollista saada päteviä asiakaspalvelijoita.

Kohta joku kuitenkin kysyy, miksi tätä ei ole tehty jo aikaisemmin missään? No tietenkin siksi, että asiakkaat eivät osaa hyvää palvelua vaatia, joten työnantajatkaan eivät siihen jaksa panostaa. Heidän mielestään kaikki on hyvin niin kauan, kun huonosta palvelusta ei tule valituksia, mikä Suomessa vaatii jo aika paljon.

”Ei sinne kahvilaan tulisi kuin pelkästään jotkut weeaboot.”

Mikähän maid-kahvilassa sitten niin erityisen weeaboota on? Paitsi tietenkin, että ilmiö on syntynyt Japanissa. Jos asiakas tulee kadulta sisään ollen täysin tietämätön japanilaisesta alkuperästä, hän kohtaa ns. ranskalaisen sisäkön, joka puhuu suomea. Yhtä japanilaista kuin hernekeitto laskiaisena pulkkamäen jälkeen.

Meidojen Vapautusrintamalla uskomme kuitenkin, että henkilökohtaisen palvelun illuusio, rentouttava ilmapiiri ja söpöt tarjoilijat ovat universaalisesti houkuttelevia. Tämä kadunmiehemme saattaisikin siis tykästyä paikkaan ja tulla toistekin.

Jälkiviisaasti ajatellen, tätä blogia ei olisi ehkä kannattanut perustaa japanilaiseen blog-palveluun, vaan käyttää jotain englanninkielistä vastinetta, tai vaikka <gasp> sitä suomalaista. Japanilainen palvelu lisää blogin ilmapiiriin turhaa weeaboo-henkeä. Tekosyynä väärälle valinnalle voisi käyttää vaikka sitä, että alunperin blogia oli tarkoitus käyttää enemmän sisäiseen viestintään, mutta tähän löytyi parempia keinoja, ja blogi keskittyi yhteydenpitoon ulkomaailman kanssa.

”Maid-kahvila ei tule ikinä olemaan taloudellisesti kannattava Suomessa.”

Tässä vaiheessa ensimmäinen tavoitteemme ei ole saada Suomeen pysyvää maid-kahvilaa, vaan olisimme tyytyväisiä, jos näkisimme yhden onnistuneen kahvilan esimerkiksi yhdessäkin Suomen monista coneista. Taloudelliset seikat eivät ole osaamisemme tai kiinnostuksemme ydinalueita. Emme ole rintamalla tehneet kannattavuuslaskelmia kahvilalle, emmekä edes tiedä, mitä kaikkia tekijöitä sellaisessa pitäisi ottaa huomioon.

Voimme kuitenkin todeta, että hyvät maid-kahvilat keräävät todella uskollisen vakio-asiakkaiden joukon, jotka tulevat kahvilaan kerta toisensa jälkeen, vaikka se kuppi kahvia maksaisikin 4-5 euroa. Lisäpalveluilla (valokuvauspalvelu meidon kanssa, kahvilan logolla varustetut oheistuotteet yms.) yhden asiakaskäynnin keskimääräistä liikevaihtoa voidaan kasvattaa tavallista kahvilaa suuremmaksi.

Toisaalta maid-kahvila vaatii tavallista kahvilaa enemmän työntekijöitä, ja työvoima on Suomessa kallista.

Kunnioitamme kaikkia yrittäjiä, jotka päättävät ottaa riskin perustamalla maid-kahvilan kylmään ja pimeään Suomeen. Kunhan he tekevät sen oikein, eivätkä maid-kahvilan irvikuvana.

Tervehtimisen käytännöt

04.12.2008

Aikaisemmassa ohjekirjoituksessa ei ehditty käsitellä vielä ollenkaan käytännön asioita tervehtimisestä, joten keskitytään nyt niihin.

Tervehtimisessähän tärkeintä on keskittyminen vain tervehdittävään asiakkaaseen. Keskittyminen helpottuu, jos tervehtiminen tapahtuu jollain tavalla rajatussa tilassa. Japanilaisissa maid-kahviloissa usein on sisääntulotila rajattuna jotenkin, edes henkisesti. Yleisiä rajauselementtejä ovat kassatiski, viherkasvit tai naulakko. Oikein suunniteltu eteinen estää sivuille vilkuilun yhtä hyvin kuin hevosten silmälaput, vaikka ensisilmäyksellä sen olemassa oloa ei edes huomaisi.

Jos maid-kahvilassa tavoitellaan Akihabaran henkeä, tervehtiessä pitää kumartaa. Tähän tilanteeseen hyvä kumarruksen syvyys on 30 astetta. Liian syvä kumarrus vaikuttaa läpinäkyvältä mielistelyltä. Liian matala puolestaan tuntuu turhan hätäiseltä. Kumartamisessa erityistä huomiota pitää kiinnittää sen rauhallisuuteen. Sopivan hidas kumarrus viestittää asiakkaalle, ettei tässä olla jäniksen selässä vaan meillä on reilusti aikaa yhdessä. Näin, vaikka kunnolla kumartamiseen menee ehkä sekunti pitempään kuin hätäiseen kumarrukseen.

Hymyileminen on tärkeä. Niinkuin kaikessa asiakaspalvelussa, hymy viestittää ystävällisyyttä ja palveluhalukkuutta. Maid-kahviloissa palvelu on kaikki kaikessa, joten myös hymyn pitää olla kohdallaan. Täydellisyyttä lähestyy luonnollinen ja vieno hymy, jossa suun lisäksi myös silmät hymyilevät.

Japanilaisissa maid-kahviloissa asiakasta tervehditään yleensä sanomalla ”Okaerinasaemase, goshujin-sama.” Eli ”Tervetuloa takaisin [kotiin], isäntä.” Suomen oloihin fraasia joudutaan hieman korjaamaan.

Isäntähän tarkoittaa suomen kielessä maatalon omistajaa. Jopa siinä määrin, että torpparit eivät olleet isäntiä omalla torpallaan, joka siis ei ollut talo, koska sijaitsi vuokramaalla. Talon merkitys sanana on muuttunut vuosien saatossa, mutta isännällä on edelleen varsin agraarinen sävy. Siitä on siis päästävä eroon.

Sopivaa korvaajaa voitaisiin etsiä 1800-luvun kartanoelämästä. Meidojen Vapautusrintaman saamien tietojen mukaan kartanoiden palvelijattaret kutsuivat työnantajiansa yksinkertaisesti ”herra” tai ”rouva”, paitsi jos heillä oli jotain ylimääräisiä titteleitä, jolloin käytettiin saksasta tuttua tyyliä: ”herra tohtori”, ”herra kreivi”, ”rouva opettajatar”, yms. Tuntemattomalle vain ”herra” tai ”rouva”.

Suomessa ei ole fraasia, jota sanottaisiin yleisesti kotiin palatessa. Perheenjäsenet tervehtivät tosiaan, mikäli sattuvat eteisessä tai käytävällä törmäämään, ja silloinkin sanovat yleensä vain ”moi”. Sopivaa tervehdystä haettaessa tässä kohtaa pitäneekin irtaantua kontekstista ja valita sopiva, yksinkertainen lause, jolla asiakas tuntee itsensä tervetulleeksi. Ja mikä olisikaan helpompi tapa toivottaa tervetulleeksi kuin sanoa ”tervetuloa”?

Kun nämä osat yhdistetään, saadaan tervehdykseksi ytimekäs ”Tervetuloa, herra.”

Kertaukseksi vielä tervehtimisen tapahtumakulku: Uuden asiakkaan huomattuaan meido menee asiakkaan luo hymyillen, kumartaa ja sanoo ”Tervetuloa, herra.”

Ja tuon lauseen perusteluun meni sitten 2 pitkähköä blogipostausta. Taitaa kulua tovi jos toinenkin, ennen kuin näiden ohjeiden asiakas saadaan kahvilasta ulos…