Jotta tulevien maid-kahviloiden onnistuminen ei olisi ainakaan oikean tiedon puutteesta kiinni, kirjataan tähän blogiin myös ajatuksia maid-kahvilan oikeasta toteutuksesta. Ensimmäisessä sarjan kirjoituksessa käsitellään kaiken alkua, eli sisääntulotervehdystä.
Kun jossain fiktiossa – oli se sitten animea, draamaa tai sarjakuvaa – kuvataan maid-kahvilaa, muistetaan aina näyttää, miten meido kumartaa ja sanoo ”okaerinasaimase, goshujin-sama”. Miksi aina juuri tämä kohtaus? Onhan se maid-kahviloiden kaikkein helpoiten ja nopeiten tunnistettava tapahtuma, mutta se on sitä lähinnä juuri tämän toiston itsensä takia. Harvoin kuitenkaan tulee ajatelleeksi, kuinka tärkeässä roolissa tämä ensimmäinen tervehdys on koko käynnin onnistumisen kannalta.
Maid-kahvilan viehätys perustuu illuusiolle, jossa asiakas saa vaikutelman ettei meido ole kahvilassa vain töissä, vaan hän on siellä nimenomaan palvellakseen tätä kyseistä asiakasta. Jos tämä illuusio särkyy, jäljelle jää pelkkä kahvila, jossa tarjoilijoilla sattuu olemaan kivat kledjut. Maid-kahvilan illuusio on kummallisen sitkeää kamaa. Se ei säry ihan pienestä, kuten siitä että istuu samassa huoneessa monien muiden asiakkaiden kanssa, joita ”minun meidoni” myös palvelee.
Ennen kuin illuusion kestävyyttä päästään testaamaan, asiakkaan pitäisi päästä siihen sisään. Tässä kohtaa näkyy ensimmäisen tervehdyksen tärkeys. Kun illuusioon upottaminen aloitetaan heti ovelta alkaen, asiakas siirtyy siihen luonnollisesti ja vaivatta, jolloin illuusioon saadaan vaadittava kestävyys.
Tärkeintä hyvässä on tervehdyksessä, kuten muussakin meidojen toiminnassa, on keskittymisen täydellinen keskittäminen. Kun meido tervehtii asiakasta, mistään ei saa näkyä läpi muiden asiakkaiden olemassaolo, henkilökohtaiset huolet, viemistä odottavat tilaukset tai asiakkaan pöhöttövän ruma naama. Siinä hetkessä ei ole kuin meido ja asiakas, kaikki muu on suljettu ulkopuolelle. Ei ihan niin helppoa kuin miltä kuulostaa.
Kunhan tämä pääsääntö muistetaan, tervehdyksen sisällöllä ei enää olekaan niin merkitystä. Se kuuluisa ”okaerinasaimase, goshujin-sama” ei ole kuitenkaan kuin sanoja, ja maid-kahviloissa pelataan tunteilla. Kaikenlaista voi kokeilla: sanoissaan sekoileminen on moe, asiakkaan kohteleminen kylmästi on tsundere. Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan ehkä näitä arvosta, joten perinteinen tervehdys on luotettavin.
Epäonnistuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että meido ei keskity asiakkaaseen tervehtiessään. Huonosti suunnitellussa kahvilassa meido tervehtii sisään astunutta asiakasta samalla, kun palvelee toista. Ehkä todennäköisin skenaario epäonnistuneelle tervehdykselle on meidon keskittymisen lipsahtaminen hetkellisesti muiden asiakkaiden puoleen. Sen voi saada aikaan yleinen häly, varsinainen palvelupyyntö salin asiakkaalta, tervehdittävän asiakkaan kiinnostus jotain tiettyä salissa olevaa asiakasta kohtaan tai jokin muu häiriötekijä. Meidojen pitäisi osata suodattaa kaikki nämä pois mielestään tai ainakin olla näyttämättä niiden vaikutusta.
Jos tervehdyksessä epäonnistutaan, on kahvilakäynnin pelastaminen huomattavan hankalaa. Asiakkaan saattamiseksi illuusiokuplaan vaaditaan tälläisessä tilanteessa 2 kiloa vakiofraaseja, hyvät tarjoilut ja paljon hymyä.
その時すべてが始まった。