Archive for kesäkuu 2009

Café Ichigo – kourallinen söpöyksiä

15.06.2009

Desuconissa oltiin, ja olihan se kertakaikkiaan mainio tapahtuma: hyvää ohjelmaa ja rentoa meininkiä. Desuconista on kuitenkin kirjoitettu jo tarpeeksi muualla. Täällä keskitymme olennaiseen, eli Desuconin maid-kahvilaan Café Ichigoon.

Suoritimme ”mansikkapaikalle” kaksi tarkastuskäyntiä, toisen lauantaina pahaan ruuhka-aikaan ja toisen sunnuntaina, kun jonoa ei ollut enää juuri lainkaan. Lauantaina kahvilaan vei kaksi jonoa, toinen pöytään istujille tarkoitettu ja toinen kahvilasta särvintä noutamaan tulleille. Paikalla oli järjestyksenvalvoja opastamassa meidät oikeaan jonoon. Jonossa vierähtikin sitten tovi, mutta mitä tahansahan sitä kestää saadakseen kokea maid-kahvilan ihanuuden!

Loppujen lopuksi pääsimme jonon kärkeen, eikä aikaakaan kun meido tulikin jo meitä hakemaan. Sydämemme sulivat silkasta ihastuksesta, kun tuo mustavalkoiseen maid-mekkoon pukeutunut sulostus saapui luoksemme ja toivotti meidät tervetulleiksi. Yritimme parhaamme pitää päämme kylminä ja kriittisyyden mielessä, mutta tämä osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi. Testiryhmän kollektiiviseen muistiin jäi nimittäin tyhjiä aukkoja käynneistä. Pätkiä, joista kukaan ei muista, mitä silloin tapahtui. Syytämme tästä meidojen söpöyttä, joka hetkittäin lamaannutti kaikki testiryhmän aistit puhtaalla ihanuudellaan.

Täytimme jo kuuluisaksi tulleen lomakkeen Desuconissakin

Täytimme jo kuuluisaksi tulleen lomakkeen Desuconissakin

Desuconin jälkeen käytyjen pitkien keskustelujen pohjalta päädyimme  tämännäköiseen arvostelulomakkeeseen. Seuraavaksi perustelemme arvosanat kohta kohdalta:

Tervehtiminen:

Meitä tervehdittiin sanoilla ”Tervetuloa Café Ichigoon!” Meitä palvelleet meidot hymyilivät kivasti, ja meille tuli tervetullut olo. Pieni miinus täytyy kuitenkin tähän kohtaan antaa: kumarrus oli turhan hätäinen molemmilla käynneillä. Hätäinen kumarrus rikkoi hiukan tunnelmaa, antaen alusta alkaen kiireisen vaikutelman.

Toisaalta hätäisen kumarruksen pystyi tulkitsemaan johtuvan ujoudesta ja tottumattomuudesta. Mikä lisäsi meitä vastaanottaneiden meidojen söpöysauraan vasta-alkaneisuuden vihreää sävyä, korostaen meidojen söpöyttä entisestään. Oliko hätäisät kumarrukset sitten hyvä vai huono asia? Mene ja tiedä.

Ruokalista:

Ruokalista tuli ripeästi, toisella kerralla meidolla oli se suoraan mukana, toisella kerralla meido haki sen välittömästi näytettyään paikkamme. Niin, nimenomaan ”sen”. Saimme nimittäin molemmilla kerroilla vain yhden ruokalistan, joka teki tilauksista päättämisen hankalaksi samaa listaa kädestä toiseen kierrätettäessä.

Tilauksen ottaminen:

Molemmilla kerroilla meido kirjoitti tilauksen sutjakasti muistiin, mutta vain toisella kerroista tilaus varmistettiin toistamalla. Ei mene edes kiireen piikkiin, sillä tilaus toistettiin lauantaina kiireisenä aikana, mutta ei enää sunnuntaina. Hassua.

Tarjoilu:

Tarjoilu oli sinänsä hyvää, mutta ei kovin meidomaista. Jokainen ryhmästämme sai kyllä juomansa nenänsä alle asetettuna, mutta mitään varoitusta asiasta ei annettu. Meidot vain hyökkäsivät takaa päin kimppuun. (Suddenly, maids from behind?) Muilta kohdin tarjoilu oli mukavan kiireetöntä vaikka ympärillä olikin melkoinen hulabaloo käynnissä. Tarjoiltuaan meido toivotti ainakin toisella kertaa ”Hyvää ruokahalua!”, mikä oli testiryhmämme mielestä turhan kliininen toivotus maid-kahvilaan.

Esillepanon söpöys:

Esillepano oli melko mitäänsanomaton. Tee ja kahvi tarjoiltiin värillisissä mukeissa, jotka tuotiin pöytään ilman asettia. Limut tarjoiltiin korkeajalkaisissa viinilaseissa, mikä oli vähän outo ratkaisu. Leivokset näyttivät ihan leivoksilta, niin hyvässä kuin pahassakin.

Viimeistelypalvelu:

Ainoa tätä laatua löytynyt palvelu oli limun kaataminen lasiin pöydässä. Teen joutui itse tekemään pöydässä teepussista, kahviin sai itse sotkea maidot ja jopa sandwich tuli pöytään avaamattomassa muovipaketissa. Jälkimmäinen oli jo suorastaan heikko esitys ja toi jostain syystä mieleen Esson baarin.

Maksaminen:

Laskua sai lauantaina odottaa hyvän tovin, mistä varmaan saa syyttää nouto-asiakkaita. Meidot kun näyttivät jonottavan kaikki samalle kassalle, missä noutajiakin rahastettiin. Sunnuntain käynnillä lasku tuli kuitenkin nopeasti.

Lähteminen:

Poissaattamista ei ollut, ja jäähyväisetkin olivat epämääräiset. Tämän ymmärsi lauantaina, kun hoppua riitti, mutta ei enää sunnuntaina, kun meidoilla ei näyttänyt kovin paljoa kiirettä pitävän. Sääli, sillä poissaattaminen olisi antanut vahvan lopetuksen kahvilakäynnille ja lisännyt sen arvoa tapahtumana ja elämyksenä. Nyt yleisvaikutelma oli tuotepainotteinen: annettiin enemmän arvoa sille, että asiakas saa sumppinsa kuin sille, että asiakas saisi elämyksen.

Muita huomioita:

Kahvila onnistui päätehtävässää, eli rentouttamaan conihälinän keskellä. Mikä on jo itsessään loistava suoritus. Varsinkin, kun kahvilassa oli jatkuva trafiikki: nouto-asiakkaita ja jopa kärryjä matkalla täyttämään vesitankkeja. Tähän tietenkin vaikuttaa ihan jo sekin, että pääsi istumaan paikoilleen juotavan ja pienen syötävän äärelle, mutta hyvällä palvelulla oli siihen luonnollisesti iso vaikutus.

Olimme hieman pettyneitä, kun meitä ei kertaakaan herroiteltu, tai kutsuttu millään muillakaan kohteliailla nimikkeillä. Oliko tämä kahvilan valittu linja vai olimmeko niin kasvottomia asiakkaita, ettei edes sopivaa nimikettä tullut meidoille mieleen?

Kahvilassa oli hyvin edustettuina erilaiset maid-hahmojen arkkityypit. Oli tsunderea, meganekkoa, meganekko-tsunderea, lolia, trappia, reipasta ja vaikka mitä muuta. Harmiksi meidoaan ei juurikaan päässyt itse valitsemaan. Olisi ollut mukava päästä testaamaan mahdollisimman montaa erilaista.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että Desuconin Café Ichigo oli erinomainen täyden palvelun kahvila. Maid-puoli jäi kahvilassa pelkkien asujen varaan, mutta silti sydämeen jäi kaipuu päästä takaisin söpöjen meidojen palveltavaksi. Ja onko millään muulla oikeastaan merkitystäkään?

Söpöys pelastaa.