Meidokulttuurin kehitys Suomessa vuodesta 2009 vuoteen 2012

Vuodesta 2009 ja Suomen ensimmäisistä kunnollisista meidokahviloista on kulunut aikaa kohta kolme vuotta, ja mikä on muuttunut? Valitettavasti ei oikein mikään.

Meidokahviloita on edelleen samoissa paikoissa: Desuconeissa ja Kitaconeissa. Kummatkin ovat oikeasti merkittävissä asioissa suunnilleen samassa tilanteessa kuin kolme vuotta sitten, kun tapahtumat järjestivät ensimmäiset kahvilansa. Kaikki kaupalliset ideat meidokahviloista on haudattu vähin äänin. Ainoa toivo kaupallisesta meidotoiminnasta on koko animekansan lempikahvila Manga Café, jonka voisi ehkä suostutella järjestämään meidoteemaisen viikon tai viikonlopun isompiin tiloihin asettauduttuaan.

Kitaconista tosin ei ole vieläkään henkilökohtaisia kokemuksia, kun on se Kemi nyt vaan melkoisen kaukana. Kukaan muu kuin vapautusrintama ei tunnu kirjoittavan mitään muuta kuin ”söpöt meidot ja ihan jees” -tyylisiä kommentteja meidokahviloista, mutta tälläisten lyhyiden rivien välistä on jäänyt se vaikutelma, että samalla konseptilla mennään kuin 2009. Olisi kiva kuulla kahvilassa asioineilta kertomuksia siitä, mikä tilanne pohjoisen perukoilla oikeasti on.

Desuconeissa sen sijaan tarkastuskäyntejä on tehty kahvilan jokaiseen inkarnaatioon. Vuodesta 2009 vuoteen 2010 tapahtui muutos, kun Sibeliustalon ravintola palasi yhdestä ohjelmasaleista takaisin omiin tiloihinsa. Tämä helpotti kahvilan tilanpuutetta. Samalla hinnat pomppasivat oikeiden kahviloiden hintatasolle. Vuosi 2011 toi tullessaan erikseen rajatun tilan meidokahvilalle, varaten ison osan kahvilasta noutoasiakkaille ja ruokailijoille. Frostbitessä tilojen erottelu jopa näkyi kahvilassa, eikä jäänyt arvausten varaan.

Kun otetaan vielä huomioon, että joka vuosi on myös vaihdettu meidoasut ja osa meidoista, saadaankin varsin kattava lista tehdyistä uudistuksista. Yksikään uudistuksista ei liity kahvilan meido-osuuteen, vaan lähinnä siihen kahvilaan. Kun nyt lukee kesän 2009 kahvilasta kirjoitettua arvostelua, tuntuu kuin monessa asiassa oltaisiin lähinnä taannuttu.

Valokuvat: Mika Valtonen, tuntematon, Veera Kontiokari, Eetu Lampsijärvi

Asut sentään ovat uudistuneet vuosien varrella

Silloin edes yritettiin, vaikkei aina muistettu, osattu tai kehdattu. Sittemmin kaikki muu kuin tarjoilijoiden vakiotyöt on jäänyt lähinnä yksittäisten meidojen kulloisenkin fiiliksen varaan. Onko kahvilan järjestäminen oikeaksi meidokahvilaksi osoittautunut liian vaikeaksi, puuttuuko motivaatiota viedä asiat loppuun asti, vai pelätäänkö liikaa yleisön reaktioita?

Vapautusrintama on kyllä nauttinut jokaisesta kahvilakäynnistään. Meidot ovat olleet söpöjä ja palvelu sinänsä hyvää. Aina on silti jäänyt sellainen olo, että jotain on jäänyt puuttumaan.

Desuconin pitäisi päättää selkeämmin, mitä se kahvilaltaan haluaa ja keille kahvilaa tehdään. Jos meidokahvilasta yrittää tehdä sellaista, että siellä viihtyy ihan joka ikinen, ja asiakkaiden ei tarvitse missään nimessä opetella mitään uutta kahvilassa viihtyäkseen, tulee lopputuloksesta takuuvarmasti vesitetty fiilis. Kohderyhmän rajaaminen voi olla paras tapa kahvilan kehittämiseen.

Avainsanat: ,

2 vastausta to “Meidokulttuurin kehitys Suomessa vuodesta 2009 vuoteen 2012”

  1. potero Says:

    Olettekos aikeissa alkaa taas ajamaan suomalaisten maid cafejen kehitystä eteenpäin ?

  2. Raipe Says:

    Onko tää nyt sitä rakentavaa palautetta, että aikuiset hikkyt huutelee anonyymejä mielivaltaisuuksia plokissa? ”Paskaa, tehkää paremmin!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: