Archive for the ‘Keskustelua’ Category

Meidokulttuurin kehitys Suomessa vuodesta 2009 vuoteen 2012

19.02.2012

Vuodesta 2009 ja Suomen ensimmäisistä kunnollisista meidokahviloista on kulunut aikaa kohta kolme vuotta, ja mikä on muuttunut? Valitettavasti ei oikein mikään.

Meidokahviloita on edelleen samoissa paikoissa: Desuconeissa ja Kitaconeissa. Kummatkin ovat oikeasti merkittävissä asioissa suunnilleen samassa tilanteessa kuin kolme vuotta sitten, kun tapahtumat järjestivät ensimmäiset kahvilansa. Kaikki kaupalliset ideat meidokahviloista on haudattu vähin äänin. Ainoa toivo kaupallisesta meidotoiminnasta on koko animekansan lempikahvila Manga Café, jonka voisi ehkä suostutella järjestämään meidoteemaisen viikon tai viikonlopun isompiin tiloihin asettauduttuaan.

Kitaconista tosin ei ole vieläkään henkilökohtaisia kokemuksia, kun on se Kemi nyt vaan melkoisen kaukana. Kukaan muu kuin vapautusrintama ei tunnu kirjoittavan mitään muuta kuin ”söpöt meidot ja ihan jees” -tyylisiä kommentteja meidokahviloista, mutta tälläisten lyhyiden rivien välistä on jäänyt se vaikutelma, että samalla konseptilla mennään kuin 2009. Olisi kiva kuulla kahvilassa asioineilta kertomuksia siitä, mikä tilanne pohjoisen perukoilla oikeasti on.

Desuconeissa sen sijaan tarkastuskäyntejä on tehty kahvilan jokaiseen inkarnaatioon. Vuodesta 2009 vuoteen 2010 tapahtui muutos, kun Sibeliustalon ravintola palasi yhdestä ohjelmasaleista takaisin omiin tiloihinsa. Tämä helpotti kahvilan tilanpuutetta. Samalla hinnat pomppasivat oikeiden kahviloiden hintatasolle. Vuosi 2011 toi tullessaan erikseen rajatun tilan meidokahvilalle, varaten ison osan kahvilasta noutoasiakkaille ja ruokailijoille. Frostbitessä tilojen erottelu jopa näkyi kahvilassa, eikä jäänyt arvausten varaan.

Kun otetaan vielä huomioon, että joka vuosi on myös vaihdettu meidoasut ja osa meidoista, saadaankin varsin kattava lista tehdyistä uudistuksista. Yksikään uudistuksista ei liity kahvilan meido-osuuteen, vaan lähinnä siihen kahvilaan. Kun nyt lukee kesän 2009 kahvilasta kirjoitettua arvostelua, tuntuu kuin monessa asiassa oltaisiin lähinnä taannuttu.

Valokuvat: Mika Valtonen, tuntematon, Veera Kontiokari, Eetu Lampsijärvi

Asut sentään ovat uudistuneet vuosien varrella

Silloin edes yritettiin, vaikkei aina muistettu, osattu tai kehdattu. Sittemmin kaikki muu kuin tarjoilijoiden vakiotyöt on jäänyt lähinnä yksittäisten meidojen kulloisenkin fiiliksen varaan. Onko kahvilan järjestäminen oikeaksi meidokahvilaksi osoittautunut liian vaikeaksi, puuttuuko motivaatiota viedä asiat loppuun asti, vai pelätäänkö liikaa yleisön reaktioita?

Vapautusrintama on kyllä nauttinut jokaisesta kahvilakäynnistään. Meidot ovat olleet söpöjä ja palvelu sinänsä hyvää. Aina on silti jäänyt sellainen olo, että jotain on jäänyt puuttumaan.

Desuconin pitäisi päättää selkeämmin, mitä se kahvilaltaan haluaa ja keille kahvilaa tehdään. Jos meidokahvilasta yrittää tehdä sellaista, että siellä viihtyy ihan joka ikinen, ja asiakkaiden ei tarvitse missään nimessä opetella mitään uutta kahvilassa viihtyäkseen, tulee lopputuloksesta takuuvarmasti vesitetty fiilis. Kohderyhmän rajaaminen voi olla paras tapa kahvilan kehittämiseen.

Yleisiä väitteitä maid-kahviloista, osa 1

06.12.2008

Maid-kahviloista esitetään aina välillä väitteitä, joiden perustelut jäävät vajavaisiksi. (moi kuvalauta)

Koska Meidojen Vapautusrintama tuntee vastuunsa suomalaisesta maid-keskustelun tasosta, tarjoamme tässä omia näkemyksiämme joistakin yleisimmistä väitteistä. Kommenttien esittäminen ja keskustelun jatkaminen on sallittua, ellei peräti toivottavaa.

”Maid-kahvilan pyörittäminen ei tule ikinä onnistumaan Suomessa, koska täällä ei osata palvella.”

Kieltämättä, onnistuneen kahvilan aikaansaaminen on olemattoman palvelukulttuurin Suomessa huomattavasti hankalampaa kuin esim. Jenkeissä, jossa asiakkaan hyvä kohtelu kuuluu oleellisena osana mitä tahansa palvelutilannetta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suomessa mitenkään olla hyvää maid-kahvilaa. Niinkuin kaikkien vastaavien kansallisten yleistyksien kanssa, ne eivät sido ketään yksilötasolla. Suomestakin löytyy henkilöitä, jotka oikeasti haluavat palvella asiakkaita.

Tsukiconin fail-cafén harvoja positiivisia puolia oli tarjoilijoiden palveluhalukkuus. Tältä osin fail-café jopa herätti toivoa paremmasta huomisesta. Meidojen palveluhalukkuus ei kuitenkaan realisoitunut hyväksi palveluksi. Vaikutti siltä, että kukaan ei ollut opettanut heille, miten meidojen kuuluisi toimia. Tai näyttänyt esimerkkiä. Tai edes kertonut, mitä hyvä palvelu tarkoittaa.

Kukaan ei ole hyvä asiakaspalvelija syntyessään, ja Suomessa sellaiseksi on vaikea tulla luonnollisesti muita matkimalla, kannustavien esimerkkien puuttuessa lähes tyystin. Kuitenkin, jos halua löytyy, sellaiseksi on mahdollista oppia: yksi taito muiden joukossa. Sopivalla työntekijöiden valinnalla ja hyvällä koulutuksella jopa suomalaiseen kahvilaan on mahdollista saada päteviä asiakaspalvelijoita.

Kohta joku kuitenkin kysyy, miksi tätä ei ole tehty jo aikaisemmin missään? No tietenkin siksi, että asiakkaat eivät osaa hyvää palvelua vaatia, joten työnantajatkaan eivät siihen jaksa panostaa. Heidän mielestään kaikki on hyvin niin kauan, kun huonosta palvelusta ei tule valituksia, mikä Suomessa vaatii jo aika paljon.

”Ei sinne kahvilaan tulisi kuin pelkästään jotkut weeaboot.”

Mikähän maid-kahvilassa sitten niin erityisen weeaboota on? Paitsi tietenkin, että ilmiö on syntynyt Japanissa. Jos asiakas tulee kadulta sisään ollen täysin tietämätön japanilaisesta alkuperästä, hän kohtaa ns. ranskalaisen sisäkön, joka puhuu suomea. Yhtä japanilaista kuin hernekeitto laskiaisena pulkkamäen jälkeen.

Meidojen Vapautusrintamalla uskomme kuitenkin, että henkilökohtaisen palvelun illuusio, rentouttava ilmapiiri ja söpöt tarjoilijat ovat universaalisesti houkuttelevia. Tämä kadunmiehemme saattaisikin siis tykästyä paikkaan ja tulla toistekin.

Jälkiviisaasti ajatellen, tätä blogia ei olisi ehkä kannattanut perustaa japanilaiseen blog-palveluun, vaan käyttää jotain englanninkielistä vastinetta, tai vaikka <gasp> sitä suomalaista. Japanilainen palvelu lisää blogin ilmapiiriin turhaa weeaboo-henkeä. Tekosyynä väärälle valinnalle voisi käyttää vaikka sitä, että alunperin blogia oli tarkoitus käyttää enemmän sisäiseen viestintään, mutta tähän löytyi parempia keinoja, ja blogi keskittyi yhteydenpitoon ulkomaailman kanssa.

”Maid-kahvila ei tule ikinä olemaan taloudellisesti kannattava Suomessa.”

Tässä vaiheessa ensimmäinen tavoitteemme ei ole saada Suomeen pysyvää maid-kahvilaa, vaan olisimme tyytyväisiä, jos näkisimme yhden onnistuneen kahvilan esimerkiksi yhdessäkin Suomen monista coneista. Taloudelliset seikat eivät ole osaamisemme tai kiinnostuksemme ydinalueita. Emme ole rintamalla tehneet kannattavuuslaskelmia kahvilalle, emmekä edes tiedä, mitä kaikkia tekijöitä sellaisessa pitäisi ottaa huomioon.

Voimme kuitenkin todeta, että hyvät maid-kahvilat keräävät todella uskollisen vakio-asiakkaiden joukon, jotka tulevat kahvilaan kerta toisensa jälkeen, vaikka se kuppi kahvia maksaisikin 4-5 euroa. Lisäpalveluilla (valokuvauspalvelu meidon kanssa, kahvilan logolla varustetut oheistuotteet yms.) yhden asiakaskäynnin keskimääräistä liikevaihtoa voidaan kasvattaa tavallista kahvilaa suuremmaksi.

Toisaalta maid-kahvila vaatii tavallista kahvilaa enemmän työntekijöitä, ja työvoima on Suomessa kallista.

Kunnioitamme kaikkia yrittäjiä, jotka päättävät ottaa riskin perustamalla maid-kahvilan kylmään ja pimeään Suomeen. Kunhan he tekevät sen oikein, eivätkä maid-kahvilan irvikuvana.